Haluan vielä tulla kertomaan tänne miten kaikessa sitten loppujen lopuksi kävi.
Meistä tuli elokuussa suloisen poikavauvan vanhemmat. Toinen IVF-kierros tehtiin ICSI:nä, ja siitä tuoresiirrosta (sinä päivänä oli hurja lumimyräkkä) pikkuheppu tarrasi kyytiin kiinni.
En uskaltanut tehdä raskausaikana juuri mitään hankintoja vauvaelämää varten, kun en kertakaikkiaan uskaltanut uskoa koko asiaan ennenkuin näkisin, että heppunen todella tulee tähän maailmaan, hengissä.
Vaikea kuvailla niitä tunteita joita synnytys ja uuden perheenjäsenen saapuminen aiheuttaa - klassisesti on kai vain todettava, että ne on itse koettava. Tavallaan kai myös armollista on, että mikäli niitä ei koskaan koe (omasta valinnasta tai siitä huolimatta), ei tiedä mitä se olisi voinut olla.
Edelleen kuitenkin tuntuu, että se lapsettoman identiteetti on minussa ja jää minuun. Saa jäädä, kaikkihan tapahtui ja kerran oli todellisuutta.
Ihanaa, onnea!
VastaaPoistaKuten oman blogini puolella mainitsin, olen usein miettinyt mitä sinulle kuuluu. Mahtavaa, että kuuluu hyvää. Kaikkea hyvää teille, nauttikaa uudesta perheenjäsenestänne. Toivotaan että meilläkin menee kaikki hyvin ja pääsemme sinne asti. :)