keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Hei hei, ja hyvää jatkoa

Lukijat ja satunnaiset kulkijat, tämä Tädistä äidiksi? -tarinani kertominen päättyy tähän. Vaikka aikeeni olivat vilpittömät, olen tietämättäni loukannut puolisoani pitämällä tätä blogia. Koska en halua aiheuttaa hänelle enempää mielipahaa, lopetan blogini.

Teen sen haikein mielin.

Halusin paitsi lukea muiden kokemuksia, myös jakaa omiani.

Halusin tallettaa johonkin tämän taipaleen, jonka pituudesta tai pinnanmuodoista ei ole tietoa.

Halusin kirjoittaa ajatuksiani ylös, jotta saisin niitä vähän parempaan järjestykseen.

Halusin kipata näitä ajatuksiani jonnekin, missä ne eivät uuvuta miestäni, eivätkä ystäviäni, jotka eivät ole samassa elämäntilanteessa.

Halusin paikan, johon voisin ilman läheisten tuomitsemisen pelkoa kirjoittaa asioista, joita ei ehkä pitäisi kirjoittaa, tai edes ajatella.

Sain "hyvän tekosyyn" kirjoittaa kaikesta muustakin, kaikesta iloisesta, hauskasta, kummallisesta, synkästäkin.

Halusin kirjoittaa. Halusin mahdollisuuden kirjoittaa. Olen pitkään halunnut kirjoittaa mutta koska olen laiska, en ole saanut sitä aikaan. Tämä blogi sai minut kirjoittamaan - harvakseltaan, mutta silti. Olen pitänyt kokemuksesta.

Toivoin varovasti saavani vertaistukea, ja sain. Kiitokset kaikille kommentteja jättäneille siitä. Toivon teille kaikkea hyvää, voimia, ja vauvoja.

- Minnemonne.

7 kommenttia:

  1. Ikävää, että lopetat blogin, sitä oli mukavaa seurata. Toivottavasti pääsisitte pian hoidoissa tulokseen. Toivon vauvoja teillekin. :)

    VastaaPoista
  2. No voihan harmistus! Oli kyllä mukava lukea tekstejäsi. Kovasti onnea matkaan teille jatkossa :)

    VastaaPoista
  3. Todella tylsää, että lopetat, pidin kovasti blogistani. Asiat kuitenkin tärkeysjärjestykseen, läheiset läheisimmäksi.

    Kaikkea hyvää, tsemppiä jatkoon. Piipahda joskus jättämässä kommentti kun elämä etenee.

    VastaaPoista
  4. Hyvää jatkoa teille ja toivotaan onnistumista. Harmi että poistut tukiverkostosta mutta kuten todettua, asiat tärkeysjärjestykseen.
    Voimia!

    VastaaPoista
  5. Vieläkin toivon, että joskus kuulisin sinusta. Tuntuu, että elämäntilanteemme olisivat kovin samanlaisia. Löydät minut toistaiseksi (varmaan epämääräisen ajan) blogistani, jos satut käydä tätä lukemassa.

    VastaaPoista