Blogivinkki ja todennäköisyyksistä

http://impatientfemale.blogspot.com/

Ajatuksia herättävä ja visuaalisesti kutittava blogi. Suosittelen tutustumaan ajan kanssa.

Jäin pohtimaan erityisesti tuota 'affirmations' -osiota, jossa pyritään kääntämään ajattelua positiiviseen ja optimistiseen suuntaan. Kun tässä on yli puoli vuotta yrittänyt aktiivisesti saattaa pullaa uuniin ja tuloksetta, yhä useammin mieleen hiipii, että mitä jos tämä ei onnistukaan, koskaan? Joudunko uhraamaan rahani, maksani ja mielenterveyteni hedelmällisyyshoidoille (jotka ehkä kaikesta huolimatta eivät onnistu)? Pitäisikö jo ruveta pohtimaan adoptiota? Sijaisvanhemmuutta? Hankinko koiran?

Luin muutama kuukausi sitten jostain (luotettavasta lähteestä, jota kylläkään en nyt muista - muistaakseni Hesarista), että lasta toivovista pariskunnista 65% onnistuu tulemaan raskaaksi vuoden aikana. Olin pöyristynyt. "VAIN" 65%, ensimmäisen VUODEN aikana? Älkää nyt viitsikö. Olin aivan varma, että luvut ovat 90% ja puoli vuotta... Eli pitäisikö tuon nyt tässä tilanteessa valaa uskoa? Että eipä hätää?

Koiran koulutusoppaan muuten jo ostin.

Kuka, mitä, häh - oliko minulla joku blogi työn alla? Eli hei taas, (olematon) lukijakunta! Bloggerin käyttöliittymä on näköjään päivittynyt, eli hanskaan tätä hetken ajan todennäköisesti vielä vähemmän kuin aiemmin, mutta katsotaanpa saanko kirjoituksen pullautettua pihalle.

Ensin pääasiaan - ei edistystä lisääntymisrintamalla. Intensiivistä harjoittelua, yksi korkeanpaikanleiri Pohjois-Pohjanmaalla, mutta ilman tulosta. Kerran jo luulin että tärppäsi, ja ehdin muutaman päivän aikana ostaa varsin kattavan valikoiman raskaustestejä apteekista. Merkkiä en enää muista, mutta eräs niistä oli pääasiassa pahvia (tietenkin mukana oli niitä mietälie imuaineksia ja kemikaaleja) ilman "turhaa muovijätettä"; en tiedä olenko tv-mainosten uhri, mutta hetken (täysin irrationaalisesti) ajattelin, että mittaakohan tämä pahvitesti yhtä tarkasti kuin joku telkkarimainoksen muovipökäle... Joissakin taitaa nykyään olla digitaalinäyttö, ja vielä patteri sisällä! Hämmentävää, ja overkill, sanon minä. Ketkä ylipäätään raskivat ostaa sellaisen parin kympin hypertestin? Vähän sama asia kuin jättää kokonainen kuponki lottoa: kun kerran investoi näin-ja-näin paljon, on tultava voitto, vaikka pienikin. Toimiiko se niin, että jos "plussaa" (vai mikä ikinä onkaan se vauvapalstoilla käytetty oikea termi) halpistestillä ensin, voi sitten ostaa kalliin digitaalitestin joka näyttää viivojen tai plussien sijasta tekstiä RASKAANA? Tekeekö se asiasta enemmän konkreettisen?

No juu, happamia sanoi kettu, ja kateellisten panettelua.

Miehellä työkalenterissa reissua varsin intensiivisesti loppuvuosi, täytyy tutkailla omat biorytmit ja tarvittaessa lyöttäytyä mukaan Eurooppaan. Onhan tätä oloneuvoksettarella nyt aikaa!

Ei kuulu ei näy

Kas kun olikin aktiivinen tämä bloggailu-urani alku! Mutta langoilla taas. Ei ole tärpännyt vieläkään... Tikkuihin on liritelty ja kokeilin aamulämmön mittaamista, mutta surkealla menestyksellä: nukun selälläni, kädet pään yläpuolella (kuten vain "itseensä ja elämäänsä täysin tyytyväinen ihminen" nukkuu, sanoi ystäväni kerran hotellissa Düsseldorfissa), joten kainalolämpötila on yön jälkeen huikeat 34 astetta! Täytynee keksiä jotain muuta - tai paras strategiahan taitaisi olla jättää luontoäidin haltuun koko homma.

Ärsyynnyn välillä suunnattomasti ihmisten (perus-) negatiivisista nettiavautumisista esim. Facebookissa. Päätä särkee, liian iso Visalasku, lapsella tekee hampaita, naapurissa räyhätään, vettä sataa, opinnot eivät etene, jne... Tämä postaus ei kyllä niistä kummene. Hedelmällinen viikko - ja mies Belgiassa. Ja viime viikolla jouduin töissä YT-neuvotteluiden alle. Nyt on vajaat kaksi kuukautta aikaa hankkiutua tiineeksi, mikäli niin tapahtuu myöhemmin, jään äitiyslomalle työttömänä.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, ensi kerralla sitten ilon kautta ;)

Alakerran vauva itkee - ja muita "onkohan tuo joskus omakohtaista" -kokemuksia

Ajatukset meinaavat aivan väkisin pyöriä oman biologian ympärillä. Mikä aika on kuusta, mikä on ruumiinlämpö (en kylläkään mittaa), mistä nipistää, greippiäkin himottaa, väsyttääkö vai eikö väsytä? Muutama kärkäs sananvaihto on jo saatu miekkosen kanssa aikaiseksi siitä, että hänen työreissunsa sattuvat otollisiin aikoihin kuukaudesta.

Juu-u, täytyisi rentoutua ja antaa luonnon hoitaa tehtävänsä... Jep, heti kun posti on tuonut kaikki tilaamani testit ja olen saanut pissailla kaiken maailman tikkuihin ja liuskoihin ja testailtua sitä sun tätä!

Ostin eilen paikallisesta automarketista irtokarkkia, semmoisesta Candy King -asemasta. Alimmista lokeroista otin karkit huolellisesti sieltä takaa kaivamalla, niille laareillehan hyvässä lykyssä on yltänyt vaikka kuinka moni leikki-ikäinen tonkimaan ja kuolaamaan! Mietin siinä sitten, että näihköhän itselläkin joskus kauppareissulla on mukana semmoinen.

Harjoittelusta tositoimiin

Erityisesti kaikkien miespuolisten lukijoideni (mutta hei, blogillani ei olekaan vielä yhtään lukijaa :) riemuksi voisin seuraavaksi kertoa seikkaperäisesti gynekologikäynnistä ja hormonikierukan poistosta! No, jätän graafiset yksityiskohdat väliin. Sen verran tohkeissani asiasta olin, ylipäätään siis siitä että nyt ruvetaan asiassa tositoimiin ja vauva saa tulla jos on tullakseen, että unohdin kiinnittää huomiota siihen, oliko vakiogynekologillani millaista eksoottista eläinkuosia tälläkertaa päällä. Yleensä on ollut leoparditrikoota.

Olin hienoisesti pettynyt kun mieheni ei lähtenytkään viemään minua Töölöön täältä Espoon Takametsästä ("mitä, tämänhän piti olla yhteinen projekti!!1+?!?!?!"), oli kirpakka pakkaspäivä ja bussi/ratikka/junareissua silmälläpitäen varustauduin toppahousuilla. Ajatus siitä, että hanuriosasto pitää riisua kohta paljaaksi sai minut palelemaan entistä enemmän.

Erityisen kivaa tuona päivänä oli olla liikkeellä päiväaikaan, auringon paistaessa. Pitäisi ilmeisesti viikonloppuisin pistää nokkansa ulos ja ottaa annos D-vitamiinia ja raitista ilmaa, arkipäivät menevät joka tapauksessa konttorissa keinovalossa (tai kotikonttorilla keittiön ikkunasta naapurin raksaa tuijottaessa).

No, jokatapauksessa, nyt voi ruveta mussukan kanssa nahistelemaan siitä, miten työmatkoja ei kannata tulevaisuudessa suunnitella meikäläisen biorytmien kannalta edullisiin aikoihin. ;)

Nonparellin vastakohta?

Nonparelli on nonparelli - mutta mikä on parelli? Tätä mietin.

Leivoin mokkaruutuja, ja huomasin myöhästyneeni nonparellien ripottelussa. Suklaakuorrutus jäähtyi hieman liikaa sillä seurauksella, että nonparellit lähinnä kimpoilivat siitä. Makua ei haitannut - yhden hengen testiryhmä täällä kotona tykkäsi.

(Ylkä otti ja editoi kuvan.)

-mm.

Tästä se lähtee - tai sitten ei.

Puhun nyt tämän blogin pitämisestä, en siis itse projektista eli raskaaksi hankkiutumisesta.

En ole koskaan oppinut kunnolla lukemaan blogeja, saati sitten kirjoittamaan. En oikein tiedä että miksi en ole edes niiden lukemisesta innostunut - ajattelen muutoin olevani ihan mainiosti kärryillä nykymaailman elektronisista ilmiöistä, osittain kyllä työnikin puolesta. (No, iPadia en omista. En ole keksinyt miksi ihminen tarvitsee sellaisen ja mitä sillä itse asiassa tehdään.)

Taannoin raskaana oleva työkaverini (nyt itse asiassa jo odottaa pikkusisarusta esikoiselleen) hehkutti minulle Project Mama -blogia. Kävin muutaman postauksen (mikä se mahtaa suomeksi olla - "kirjoitus"?) lukemassa, mutta en kokenut aihepiiriä silloin ajankohtaiseksi, ja koko Bloggerin käyttöliittymä jotenkin hiersi sieluani. Sittemmin olen satunnaisesti käynyt vilkaisemassa joitakin ruoka- ja muotiblogeja, mutta satunnaisesti ainoastaan.

Ehkä kysymys pohjimmiltaan on ajan puutteesta... Utopistinen ajatukseni on, että jos onnistun tulemaan raskaaksi, äitiyslomalla voin kaikessa rauhassa kirjoitella tätä! Odotan itsekin mielenkiinnolla kuinka käy, pysyykö kirjoitusinnostus, ja innostuuko kukaan lukemaan (vaikka lähinnä kirjoitankin kirjoittamisen halusta ja ilosta).

Tiedossa siis päiväkirjanomaista vuodatusta, paatosta ja tajunnanvirtaa aiheesta Perheen perustaminen, versio 1.0.

-mm