torstai 29. maaliskuuta 2012

Tasan eivät käy

Julkkisten vauvauutisia taas pukkaa. Vappu Pimiä, Kiinteistökuningatar Kaisa. Olen kateellinen siitä, miten joillakin nämä asiat vaikuttavat tapahtuvan kuin itsestään (tietenkään kaikkia taustoja en tiedä). Rakkaustarina, avioliitto, vauva. Ihanaa. En oikein muista olenko itse rehellisesti aiemmin olettanut, että raskaaksi tulemisen kanssa minulla ei olisi mitään ongelmia? Aivan kuin en edes olisi, koska lapsettomuus jostakin syystä ei täydellisenä järkytyksenä ja yllätyksenä tullut. Tietenkin salaa koko ajan oli toivonut, että tulosta syntyisi pian, kun yrittämään on alettu. Toisin kävi.

Kun ihmisten elämästä kerrotaan julkisuudessa (oli se sitten Satuhäät-sarjassa tv:ssä tai jossakin naistenlehdessä juttu jonkun pariskunnan elämäntaipaleesta ylipäätään) "esikoinen ilmoitti tulostaan" pian tai "morsian huomasikin yllätyksekseen olevansa raskaana". Ihmisillä ei tunnu olevan elämässä ollenkaan tätä raskaaksi tulemisen yrittämisen vaihetta. Tutun tuttu naureskeli, kun heillä kolmas lapsi sai alkunsa vasta kolmannesta kierrosta!

Naiset siirtyvät suoraan siihen vaiheeseen kun ollaan raskaana, ja mietitään elämää sitten, kun vauva on tullut maailmaan (kuten Kaisa Liskikin yllälinkatussa jutussa). Olin ystävättären kanssa keskustassa kahvilassa, ja viereisessä pöydässä istui ensimmäistä lastaan odottava noin kolmikymppinen nainen ystävättärensä kanssa. Kuuntelin keskustelua toisella korvalla ja hauskasti moni juttu liittyi numeroihin: vauvan synnyttyä nainen ei aikonut juuttua vauva-arkeen, vaan aikoi pitää kiinni tavastaan käydä ratsastamassa kuusi kertaa viikossa. Vauvalle oli myöskin mietitty nimeä - olivat sopineet miehensä kanssa, että kumpikin miettii viisi nimivaihtoehtoa.

Olen itsekin hyvä suunnittelemaan asioita etukäteen (liian hyvä - se on myös taakka ja yritän opetella siitä pois) ja mikäli tulen raskaaksi ajan varmasti sekä itseni että lähipiirin hulluuden partaalle vauva-arkea suunnitellessani. Se vain tuntuu nyt niin älyttömän kaukaiselta asialta enkä sitä pohdi. En ole vielä edes lähtötelineissä, kaikki on aivan auki. Edessä yhtä voimakkaana (tai himmenänä?) siintää sekä lapsiperheen että kahden aikuisen perheen tulevaisuus.

Huomenna lääkäri katsoo siintääkö munasarjoissani munarakkula vai ei.

2 kommenttia:

  1. Taas niin osuvaa. Myös tämän tekstin johdosta tiputin sulle tunnustuksen blogiini, käy vilkaisemassa.

    VastaaPoista