Tapani mukaan hienoista liioittelua ilmassa - en nyt NIIN kipeä ollut. Mutta olinpahan jossakin käsittämättömäsä kurkkutaudissa viitisen päivää, ja koska tänään teki taas kahvia mieli sitten keskiviikon, julistan taudin selän jos ei katkenneeksi niin nyrjähtäneeksi ainakin.
Mieleen tuli, miten helppoa on lapsettomalla sairastaminen. Makasin sängyssä ja katselin leffoja, nukuin nukkumasta päästyäni, ja tuijotin kattoon, ilman mitään velvoitteita. No, kaupassa oli pakko käydä itse, koska mies sattui juuri olemaan työmatkalla.
Flunssa-mikälie-ylähengitystieinfektio ei hoitajan mukaan vaikuttanut näytteenottoon, kun kävin torstaina antamassa pari putkellista verta, "kierron kolmantena päivänä". Olen mielestäni aivan normaalilla järjellä varustettu ihminen, ja töissäni joutunut ihan oikeasti monimutkaisia abstrakteja asioita pyörittelemään, mutta punainen lanka meinaa oikeasti mennä piiloon tässä kuukautiskierron ja kropan toiminnan selvitystyössä. Käsittääkseni kyseessä siis on se aivan normaali proseduuri, kun sekä mieheltä että naiselta lapsettomuusepäilyn aluksi tutkitaan, ovatko paikat ja systeemit kunnossa. Sain lääkäriltä kaksi labralähetettä, sanallisen selostuksen, sekä kumpaankin lähetteeseen kryptisen post it -lapun (lääketehtaan sponsoroiman, tietenkin) siitä, mitä milloinkin tapahtuu. And I heard bla bla bla. Missä vika? Siinäkö, etten ole vauvafoorumeilla pyörinyt taikka muutoin Internetissä surfannut enkä siis tunne ns. lähtöjään mitä tutkimuksissa tarkalleen tapahtuu? En tilaa naistenlehtiä mutten myöskään Journal of Reproduction and Infertilityä.
Haluaisin yhden A4 arkin, jossa lukee pääpiirteittäin mitä oletettavasti tapahtuu kierron minäkin päivänä - menenkö labraan, varaanko ajan ultraääneen, soittaako minulle joku (lääkäri, hoitaja), soitanko itse jollekulle (kenelle), minkä lapun kiikutan mihin, testin X tuloksen ollessa positiivinen toimitaan seuraavaksi näin-ja-näin, mikäli tulos negatiivinen, toimitaan toisin.
"Mikäli olet epävarma, soita hoitajalle numeroon 123 45678."
Ja minä siis todellakin rrrrrakastan kahvia.
sunnuntai 25. maaliskuuta 2012
keskiviikko 14. maaliskuuta 2012
Projektin vaihe kaksi
Koska omillamme ei saada toivottua tulosta aikaiseksi (lue: pullaa uuniin), otetaan huomenna ensimmäinen askel kohti järeämpiä keinoja - aamuvarhain (todellakin, nimittäin klo 7.20) suunnistamme Graviditakseen lääkärin vastaanotolle. Vertailin Graviditasta, Väestöliittoa ja Felicitasta, ja puolisumealla logiikalla päädyin ensiksimainittuun. Se sitten sopi miehellekin, joten sinne siis.
En nyt ole aivan varma kuuluuko ensikäyntiin ultraäänitutkimus, mutta olen päättänyt, että ultratessaan lääkäri löytää yllätyksekseen kohdustani pienenpienen kuplan ja toteaa, että olenkin raskaana! Tätä väitettäni ei varsinaisesti tue minkään valtakunnan raskausoireet tai muut tuntemukset, olenpahan vain päättänyt näin.
Sain eilen illalla myöhään ystävältäni viestin, jossa hän kysyi (keskusteltuaan asiasta aikuisen tyttärensä kanssa) että haluanko lapsiperheen arjen. Kuulemma jotkut mainitsevat sen syyksi vapaaehtoiseen lapsettomuuteen - eivät halua lapsiperheen arkea.
Hyvä kysymys.
En ole koskaan ajatellut ideaalitilanteen olevan se, että olen kotona kahden vaippaikäisen kanssa, mies on työmatkalla, ja yksi kerrallaan (itsestäni alkaen) kaikki sairastuvat oksennustautiin. Ehkä se ei niin hehkeää ole sekään normaalimpi (?) tilanne, että väsyneenä työpäivän jälkeen hikikarpalot toppatakin sisällä valuen raahaan ruuhkaisessa ruokakaupassa nälkäänsä kiljuvia alamittaisia ja yritän kuumeisesti miettiä että mitä tänään laitetaan ruoaksi, ja ai niin, unohdin jo eilen illalla märät pyykit koneeseen.
Mitä nyt olen tuttavapiirin ja oman perheen kolmikymppisiä vanhempia seurannut, ei pikkulapsiperheen elämä ole mitään herkkua läheskään koko aikaa. Miksi sitten ihmiset hankkivat lapsia? Kai siinä on joku "gain" oltava sen "painin" lisäksi? Väitän, ettei itselläni todellakaan ole ruusunpunainen kuva lapsiperheen arjesta. Jotenkin olen asennoitunut niin, että jos ja kun niitä lapsia haluaa, on se savotta käytävä läpi ja sillä siisti.
"Jos haluis vittuilla ni sanois [...] et tervetuloa vaan murrosikä ;) "
En nyt ole aivan varma kuuluuko ensikäyntiin ultraäänitutkimus, mutta olen päättänyt, että ultratessaan lääkäri löytää yllätyksekseen kohdustani pienenpienen kuplan ja toteaa, että olenkin raskaana! Tätä väitettäni ei varsinaisesti tue minkään valtakunnan raskausoireet tai muut tuntemukset, olenpahan vain päättänyt näin.
Sain eilen illalla myöhään ystävältäni viestin, jossa hän kysyi (keskusteltuaan asiasta aikuisen tyttärensä kanssa) että haluanko lapsiperheen arjen. Kuulemma jotkut mainitsevat sen syyksi vapaaehtoiseen lapsettomuuteen - eivät halua lapsiperheen arkea.
Hyvä kysymys.
En ole koskaan ajatellut ideaalitilanteen olevan se, että olen kotona kahden vaippaikäisen kanssa, mies on työmatkalla, ja yksi kerrallaan (itsestäni alkaen) kaikki sairastuvat oksennustautiin. Ehkä se ei niin hehkeää ole sekään normaalimpi (?) tilanne, että väsyneenä työpäivän jälkeen hikikarpalot toppatakin sisällä valuen raahaan ruuhkaisessa ruokakaupassa nälkäänsä kiljuvia alamittaisia ja yritän kuumeisesti miettiä että mitä tänään laitetaan ruoaksi, ja ai niin, unohdin jo eilen illalla märät pyykit koneeseen.
Mitä nyt olen tuttavapiirin ja oman perheen kolmikymppisiä vanhempia seurannut, ei pikkulapsiperheen elämä ole mitään herkkua läheskään koko aikaa. Miksi sitten ihmiset hankkivat lapsia? Kai siinä on joku "gain" oltava sen "painin" lisäksi? Väitän, ettei itselläni todellakaan ole ruusunpunainen kuva lapsiperheen arjesta. Jotenkin olen asennoitunut niin, että jos ja kun niitä lapsia haluaa, on se savotta käytävä läpi ja sillä siisti.
"Jos haluis vittuilla ni sanois [...] et tervetuloa vaan murrosikä ;) "
perjantai 24. helmikuuta 2012
Rose is a rose is a rose.
Pettymys on pettymys on pettymys.
Kuukautiset alkoivat eilen illalla. Kolme kierrosta Teroluteja syöty, tuloksetta. No, voin huoletta varata hammaslääkärin ensi viikoksi ja vastata täysin varmana "en", kun lääkäri kysyy ennen röntgenkuvien ottamista että olenko raskaana.
En ole vauvafoorumeilla juuri riehunut (edes lukijana) joten nyt täytynee mennä selvittelemään, mihin täällä pääkaupunkiseudulla kannattaa hakeutua tutkimuksiin ja hoitoihin. Julkisen puolen olen sulkenut pois, mies tosin ei.
Ostimme juuri (urheilu-) auton. Maksoin oman puolikkaani ja panttasin säästöjäni vakuudeksi mieheni puolikkaaseen. Mies on laittanut jäähylle mm. uuden tv:n ja muun viihde-elektroniikan yhteisiä ostoja tuon autolainansa maksamisen vuoksi, ja tuli tänään mieleen, että miten rahoitamme lapsettomuustutkimukset ja hoidot. Voisin maksaa viulut omista säästöistäni, mutta koska lapsi on yhteinen, ovat mielestäni kulutkin yhteiset...
Huh. Raadollista että täytyy tällaisia laskeskella. Ajatella ylipäätään.
Kuukautiset alkoivat eilen illalla. Kolme kierrosta Teroluteja syöty, tuloksetta. No, voin huoletta varata hammaslääkärin ensi viikoksi ja vastata täysin varmana "en", kun lääkäri kysyy ennen röntgenkuvien ottamista että olenko raskaana.
En ole vauvafoorumeilla juuri riehunut (edes lukijana) joten nyt täytynee mennä selvittelemään, mihin täällä pääkaupunkiseudulla kannattaa hakeutua tutkimuksiin ja hoitoihin. Julkisen puolen olen sulkenut pois, mies tosin ei.
Ostimme juuri (urheilu-) auton. Maksoin oman puolikkaani ja panttasin säästöjäni vakuudeksi mieheni puolikkaaseen. Mies on laittanut jäähylle mm. uuden tv:n ja muun viihde-elektroniikan yhteisiä ostoja tuon autolainansa maksamisen vuoksi, ja tuli tänään mieleen, että miten rahoitamme lapsettomuustutkimukset ja hoidot. Voisin maksaa viulut omista säästöistäni, mutta koska lapsi on yhteinen, ovat mielestäni kulutkin yhteiset...
Huh. Raadollista että täytyy tällaisia laskeskella. Ajatella ylipäätään.
torstai 23. helmikuuta 2012
Naapuriin meni
Haikara siis - Ruotsiin syntyi pikkuprinsessa. Täten liityn niihin miljardeihin tästä aihepiiristä blogia pitäviin, jotka ovat kyseiseen perhetapahtumaan viitanneet... Kun Victoria meni naimisiin taisin miettiä, kumpihan tulee ensiksi raskaaksi, minä vaiko hän (on minua puoli vuotta vanhempi). En kerennyt samaan kelkkaan, en.
Katsoin Ruutu.fi:stä ohjelmaa, ja tämmöinen mainos pullahti selaimeen:
Vastaus kysymykseen - EOS.
Katsoin Ruutu.fi:stä ohjelmaa, ja tämmöinen mainos pullahti selaimeen:
Vastaus kysymykseen - EOS.
perjantai 10. helmikuuta 2012
Olemme vähemmistössä.
"Lapsettomuudella
(infertiliteetillä) tarkoitetaan sitä, että raskaus ei ole alkanut vuoden
kuluessa, vaikka yhdyntöjä on ollut säännöllisesti. Ehkäisyn poisjättämisen
jälkeen raskaus alkaa 80–85 %:lla pareista vuoden kuluessa."
Lähde: Terveyskirjasto
Hiljaa toivotut -dokumenttielokuva tuli viime maanantaina tv:stä. Olen nähnyt vuosien varrella useammankin aihetta sivuavan ohjelman, mutta tällä kertaa katsoin aivan eri näkökulmasta.
Näin viime yönä unta, että olin tullut raskaaksi. En muista että olisin tuollaista unta nähnyt - tein positiivisen raskaustestin kahteen kertaan. Aion nyt ajatella että se olisi enneuni. Pidättää hengitystä ja puristaa silmiä kiinni seuraavat vajaat kaksi viikkoa.
torstai 2. helmikuuta 2012
Mitä ajattelin kun sulatin pakastinta
Luettuani edellisen kirjoitukseni huomasin heti, ettei minulla ole mitään uutta sanottavaa. Laskuri tikittää tuossa oikealla (pitäisiköhän poistaa se?) - ei tärpännyt hormoniboostillakaan.
En ole seurannut mutta oletan, että joka toinen lasta toivovan blogi on hiljattain viitannut venäläisiin vauvanpalautuslaatikoihin. Jätän siksi ilmiselvän taivastelematta.
Mitä ajattelin kun sulatin pakastinta? Että joskus isona kirjoitan kirjan siitä mitä voi tehdä kun odottelee pakastimen sulamista.
En ole seurannut mutta oletan, että joka toinen lasta toivovan blogi on hiljattain viitannut venäläisiin vauvanpalautuslaatikoihin. Jätän siksi ilmiselvän taivastelematta.
Mitä ajattelin kun sulatin pakastinta? Että joskus isona kirjoitan kirjan siitä mitä voi tehdä kun odottelee pakastimen sulamista.
sunnuntai 8. tammikuuta 2012
Marras
Ei ole enää marras- vaan tammikuu. Keho kuitenkin edelleen on marras, maho, telakalla, hibernoi.
Kaiken liikenevän aikansa (ja nyt sitä on) saa menemään kalenterin tutkimiseen, päivien ja kiertonsa laskemiseen, kehontuntemusten tarkkailuun ja kuulosteluun, puhumattakaan vauvafoorumeilla surffailusta (joskin jälkimmäistä olen yrittänyt lähinnä vältellä).
Jostain syystä voin hyvin usein pahoin, siis olen huonovointinen, ilman että sillä on (näköjään) raskauden kanssa mitään tekemistä.
En muista teinkö aikanaan periaatepäätöksen pysyä tässä blogissa yksityiskohtaisista taudin- ja muista kuvista kaukana, sekä ravintolisien ja vitamiinien ja lääkkeiden listaamisita, mutta mainittakoon sen verran, että reilu kuukausi sitten sain gynekologilta Teroluteja VAIHDEVUOSIOIREIDEN HOITOON (työterveyslääkärikäyntiin liittyvästä erikoislääkärin konsultaatiosta oli kyse, joten jotain kai siihen piti laittaa vaikka lääkärille suoraan kerroin, että yritämme lasta).
Eli kymmenen kuukauden luomulapsenteon jälkeen olemme medikalisaation polulla - "Teroja" (olen huvittuneena, hämmästyneenä ja joskus epätietoisuuteen jääneenä lukenut foorumikeskusteluja ja kokonaista omaa sanastoaan joka tähän lapsentekoasiaan näköjään liittyy) on jäljellä vielä kahdeksi kierroksi.
Kuukauden päästä voin (saan? joudun?) tituleeraamaan meitä lapsettomuudesta kärsiviksi.
Kaiken liikenevän aikansa (ja nyt sitä on) saa menemään kalenterin tutkimiseen, päivien ja kiertonsa laskemiseen, kehontuntemusten tarkkailuun ja kuulosteluun, puhumattakaan vauvafoorumeilla surffailusta (joskin jälkimmäistä olen yrittänyt lähinnä vältellä).
Jostain syystä voin hyvin usein pahoin, siis olen huonovointinen, ilman että sillä on (näköjään) raskauden kanssa mitään tekemistä.
En muista teinkö aikanaan periaatepäätöksen pysyä tässä blogissa yksityiskohtaisista taudin- ja muista kuvista kaukana, sekä ravintolisien ja vitamiinien ja lääkkeiden listaamisita, mutta mainittakoon sen verran, että reilu kuukausi sitten sain gynekologilta Teroluteja VAIHDEVUOSIOIREIDEN HOITOON (työterveyslääkärikäyntiin liittyvästä erikoislääkärin konsultaatiosta oli kyse, joten jotain kai siihen piti laittaa vaikka lääkärille suoraan kerroin, että yritämme lasta).
Eli kymmenen kuukauden luomulapsenteon jälkeen olemme medikalisaation polulla - "Teroja" (olen huvittuneena, hämmästyneenä ja joskus epätietoisuuteen jääneenä lukenut foorumikeskusteluja ja kokonaista omaa sanastoaan joka tähän lapsentekoasiaan näköjään liittyy) on jäljellä vielä kahdeksi kierroksi.
Kuukauden päästä voin (saan? joudun?) tituleeraamaan meitä lapsettomuudesta kärsiviksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)