Meille mahoille

Päivän Fingerpori:



Jostain käsittämättömästä syystä, täysin riippumatta tuosta Fingerporista, Hesari nostattaa verenpainettani. Luulin tilanneeni yhden kuukauden pätkän viikonloppuhesaria, mutta uutta vaan puskee, taas tänäänkin.

En ehdi lukea sitä kuin aikaisintaan päivän viiveellä, keittiönpöydällä kasvaa lehtivuori.

Lapsettomien lauantai

Tänään vietetään lapsettomien lauantaita. Ennen tätä vuotta en ollut kuullutkaan koko päivästä, ja sitä kuitenkin on vietetty vajaat 20 vuotta.

Kuka on lapseton? Sosiaalisesti ja demografisesti olen lapseton - minulla ja meillä ei ole lapsia. Kärsinkö lapsettomuudesta lääketieteellisesti nyt, kun olemme yrittäneet hankkia lapsia, mutta tuloksetta? Vai koskeeko lapsettomuuden diagnoosi minua sitten, kun olemme yrittäneet ja vielä yrittäneet, ja (jos) alkaa näyttää selvältä, että lasta ei todellakaan tule? Laitanko itse mielessäni meidät sinne lapsettomien parien lokeroon jo nyt, vai pidänkö toiveikkaan tulokulman enkä ajattele meitä vielä lapsettomina - hoidot kun ovat hyvässä vauhdissa ja lääkäri vaikuttaa täysin optimistiselta?


************************

Tiedote 26.4.2012, julkaisuvapaa heti

Lapsettomien lauantaita vietetään 12.5.2012

Päivää on vietetty vuodesta 1994 lähtien. Simpukka-viikko järjestetään viidennen kerran. Viikon aikana on 12 tilaisuutta kahdeksalla eri paikkakunnalla. Teemapäivää viettämällä Lapsettomien yhdistys Simpukka ry haluaa muistuttaa, että vanhemmuus ei ole kaikille itsestään selvää ja ettei lapsiperhe ole ainoa perhemuoto.

Hedelmöityshoitojen aikainen tuki riittämätöntä

Joka viides pariskunta kohtaa tahattoman lapsettomuuden – sen, ettei toivottu raskaus ala vuoden kuluessa. Tulevaisuudessa lapsettomuuden arvellaan yleistyvän. Lapsettomuus koskettaa sekä miestä että naista. Tahattomasti lapsettomia voivat hedelmällisyyshäiriöisten lisäksi olla elämäntilannelapsettomat kuten sinkut tai ne, jotka joutuvat tahtomattaan siirtämään lapsitoivetta. On myös pariskuntia, joissa toinen toivoisi lasta ja toinen ei.

Tahaton lapsettomuus on psykososiaalinen ongelma, jota hoidetaan lääketieteen keinoin. Hedelmöityshoidoilla pystytään usein auttamaan raskauden alkuunsaamisessa, mutta ei lapsettomuuskokemuksesta selviämisessä. Hedelmöityshoitoja saaneista naisista 33 prosenttia ei ole saanut minkäänlaista psykologista tukea. 22 prosenttia oli saanut riittämätöntä tukea ja vain 45 % koki saaneensa riittävästi tukea, ilmenee Anna-Niina Yli-Kuhan väitöstutkimuksesta.

– Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta Etene on ottanut kantaa, että hoitoon hakeutuville tulisi tarjota nykyistä enemmän tukea hoidon ja raskauden aikana ja myös tuen laatuun ja ammatillisuuteen tulisi kiinnittää huomiota, kertoo Simpukan puheenjohtaja Satu Taiveaho. – Toki Simpukka-yhdistyksen vertaistukijat tekevät erittäin arvokasta vapaaehtoistyötä, mutta vertaistuki ei yksin riitä. Hedelmöityshoitoihin olisi aina liitettävä mukaan myös ammattimainen psykososiaalinen tuki, Taiveaho summaa.

Ei kenenkään äiti – kertomuksia lapsettomuudesta

Lapsettomuudesta vaietaan usein. Simpukka-viikolla julkaistavassa Ei kenenkään äiti -kirjassa 15 rohkeaa naista ja miestä kertoo lapsettomuuskokemuksistaan. Kirja päästää kurkistamaan lapsettomien maailmaan: miltä tuntuu syntyä ilman kohtua, elää sinkkuna lasta toivoen, kokea toistuvia keskenmenoja, miettiä itsemurhaa, tulla adoptiovanhemmaksi tai päätyä elämään kaksin.
Kirjan on kustantanut Atena ja toimittanut Hanna Parviainen. Kirjan kirjoittajat ovat tavattavissa julkaisutilaisuudessa 8.5. Helsingissä sekä Lapsettomien lauantaina 12.5. Helsingissä ja Jyväskylässä.

Lisätietoja:
Toiminnanjohtaja Anne Lindfors, 040 1817 911, anne.lindfors@simpukka.info
Puheenjohtaja Satu Taiveaho, 040 5818105, satu.taiveaho@simpukka.info

www.simpukka.info

Lapsettomien yhdistys Simpukka ry on vuonna 1988 perustettu, Suomen ainoa tahattomasti lapsettomien kokemusasiantuntijayhdistys. Valtakunnallisella yhdistyksellä on 1600 jäsentä.
Vuonna 2012 teemana on Lapsettomana yhteiskunnassa.

Elämäsi paras päätös?

Facebook, Facebook, ja sen kohdennetut mainokset:

Jepjep.

Harkitsen asiaa sitten, kun (olisiko pitänyt kirjottaa jos?) pääsee itse tästä lapsettomat-kategoriasta muualle.

Tasan eivät käy

Julkkisten vauvauutisia taas pukkaa. Vappu Pimiä, Kiinteistökuningatar Kaisa. Olen kateellinen siitä, miten joillakin nämä asiat vaikuttavat tapahtuvan kuin itsestään (tietenkään kaikkia taustoja en tiedä). Rakkaustarina, avioliitto, vauva. Ihanaa. En oikein muista olenko itse rehellisesti aiemmin olettanut, että raskaaksi tulemisen kanssa minulla ei olisi mitään ongelmia? Aivan kuin en edes olisi, koska lapsettomuus jostakin syystä ei täydellisenä järkytyksenä ja yllätyksenä tullut. Tietenkin salaa koko ajan oli toivonut, että tulosta syntyisi pian, kun yrittämään on alettu. Toisin kävi.

Kun ihmisten elämästä kerrotaan julkisuudessa (oli se sitten Satuhäät-sarjassa tv:ssä tai jossakin naistenlehdessä juttu jonkun pariskunnan elämäntaipaleesta ylipäätään) "esikoinen ilmoitti tulostaan" pian tai "morsian huomasikin yllätyksekseen olevansa raskaana". Ihmisillä ei tunnu olevan elämässä ollenkaan tätä raskaaksi tulemisen yrittämisen vaihetta. Tutun tuttu naureskeli, kun heillä kolmas lapsi sai alkunsa vasta kolmannesta kierrosta!

Naiset siirtyvät suoraan siihen vaiheeseen kun ollaan raskaana, ja mietitään elämää sitten, kun vauva on tullut maailmaan (kuten Kaisa Liskikin yllälinkatussa jutussa). Olin ystävättären kanssa keskustassa kahvilassa, ja viereisessä pöydässä istui ensimmäistä lastaan odottava noin kolmikymppinen nainen ystävättärensä kanssa. Kuuntelin keskustelua toisella korvalla ja hauskasti moni juttu liittyi numeroihin: vauvan synnyttyä nainen ei aikonut juuttua vauva-arkeen, vaan aikoi pitää kiinni tavastaan käydä ratsastamassa kuusi kertaa viikossa. Vauvalle oli myöskin mietitty nimeä - olivat sopineet miehensä kanssa, että kumpikin miettii viisi nimivaihtoehtoa.

Olen itsekin hyvä suunnittelemaan asioita etukäteen (liian hyvä - se on myös taakka ja yritän opetella siitä pois) ja mikäli tulen raskaaksi ajan varmasti sekä itseni että lähipiirin hulluuden partaalle vauva-arkea suunnitellessani. Se vain tuntuu nyt niin älyttömän kaukaiselta asialta enkä sitä pohdi. En ole vielä edes lähtötelineissä, kaikki on aivan auki. Edessä yhtä voimakkaana (tai himmenänä?) siintää sekä lapsiperheen että kahden aikuisen perheen tulevaisuus.

Huomenna lääkäri katsoo siintääkö munasarjoissani munarakkula vai ei.

Rose is a rose is a rose.

Pettymys on pettymys on pettymys.

Kuukautiset alkoivat eilen illalla. Kolme kierrosta Teroluteja syöty, tuloksetta. No, voin huoletta varata hammaslääkärin ensi viikoksi ja vastata täysin varmana "en", kun lääkäri kysyy ennen röntgenkuvien ottamista että olenko raskaana.

En ole vauvafoorumeilla juuri riehunut (edes lukijana) joten nyt täytynee mennä selvittelemään, mihin täällä pääkaupunkiseudulla kannattaa hakeutua tutkimuksiin ja hoitoihin. Julkisen puolen olen sulkenut pois, mies tosin ei.

Ostimme juuri (urheilu-) auton. Maksoin oman puolikkaani ja panttasin säästöjäni vakuudeksi mieheni puolikkaaseen. Mies on laittanut jäähylle mm. uuden tv:n ja muun viihde-elektroniikan yhteisiä ostoja tuon autolainansa maksamisen vuoksi, ja tuli tänään mieleen, että miten rahoitamme lapsettomuustutkimukset ja hoidot. Voisin maksaa viulut omista säästöistäni, mutta koska lapsi on yhteinen, ovat mielestäni kulutkin yhteiset...

Huh. Raadollista että täytyy tällaisia laskeskella. Ajatella ylipäätään.

Olemme vähemmistössä.

"Lapsettomuudella (infertiliteetillä) tarkoitetaan sitä, että raskaus ei ole alkanut vuoden kuluessa, vaikka yhdyntöjä on ollut säännöllisesti. Ehkäisyn poisjättämisen jälkeen raskaus alkaa 80–85 %:lla pareista vuoden kuluessa."

Lähde: Terveyskirjasto

Hiljaa toivotut -dokumenttielokuva tuli viime maanantaina tv:stä. Olen nähnyt vuosien varrella useammankin aihetta sivuavan ohjelman, mutta tällä kertaa katsoin aivan eri näkökulmasta.

Näin viime yönä unta, että olin tullut raskaaksi. En muista että olisin tuollaista unta nähnyt - tein positiivisen raskaustestin kahteen kertaan. Aion nyt ajatella että se olisi enneuni. Pidättää hengitystä ja puristaa silmiä kiinni seuraavat vajaat kaksi viikkoa.