Suru on elämän merkki

Kun sinuun sattuu, [...] kun olet menettänyt jotakin - tai jonkun - se saa sinut surulliseksi, eikö vain? Joskus muutos on hyvästä ja joskus se vain itkettää sinua. Nuorena on vaikea uskoa tuskaan tai menetykseen. Mutta suru on elämän merkki. Kuolleet eivät sure.

Jason Goodwin: Janitsaaripuu

Elämäsi paras päätös?

Facebook, Facebook, ja sen kohdennetut mainokset:

Jepjep.

Harkitsen asiaa sitten, kun (olisiko pitänyt kirjottaa jos?) pääsee itse tästä lapsettomat-kategoriasta muualle.

Tunnetko Liisukan hei?

Puolitie kirjoitti blogissaan mielenkiintoisen pienen analyysin lastenohjelmien päähenkilöiden sukupuolijakaumasta. Sen lukeminen palautti jostain syystä mieleeni tämän oman taannoisen pohdintani suomalaisesta kansanluonteesta - vaikkakin menee aivan asian viereen sukupuolinäkökulman osalta, on samaa sarjaa tietynlaisen luutuneisuuden kanssa kuitenkin.

Omassa kotonani, siskontyttöni mummolassa, lauloin hänen kanssaan lastenlauluja vanhasta koulun laulukirjasta. Muiden muassa lauloimme tätä, omasta lapsuudestanikin tuttua kepeää rallia:

tunnetko Liisukan, hei
hän rantaan pyykkiä vei
vaan pyykki kuivunut ei
kun tuuli kaiken sen vei

Iloinen sävel, mutta mikä ankea tarina! Huomasin, että laulu on alunperin ruotsalainen, joten halusin lukea alkuperäisen sanoituksen tarkistaakseni, onko länsinaapurissa oltu aivan yhtä pessimistisissä tunnelmissa. Ei todellakaan. Ruotsalaiset laulavat Kalastajakujalla asuvasta Lotasta, jolla on söpö pieni ystävä, jonka kanssa kutsutaan tanssiin.


Känner du Lotta min vän
som bor i Fiskaregränd
hon har en söt liten vän
kom ska vi dansa  med den.

Suomen evankelisluterilainen kirkko tunnetusti on aina mönkinyt virsien tematiikassaan siellä, missä menee kaikkein huonoiten (perisynti painaa jo lähtöjään, ja kaikkialla on tuskaa, sielunvihollisen houkutuksia ja verikyyneleitä) mutta en ollut ajatellut sen ulottuneen maallisiinkin veisuihin, ja vieläpä lastenlauluihin.

Saadaanko tämä kantasuomalainen pessimismi edelleen äidinmaidosta? Takatalvikin tuli, väsyttää, ja tukka on huonosti.

Ihana kahvi eli miten palasin elävien kirjoihin

Tapani mukaan hienoista liioittelua ilmassa - en nyt NIIN kipeä ollut. Mutta olinpahan jossakin käsittämättömäsä kurkkutaudissa viitisen päivää, ja koska tänään teki taas kahvia mieli sitten keskiviikon, julistan taudin selän jos ei katkenneeksi niin nyrjähtäneeksi ainakin.

Mieleen tuli, miten helppoa on lapsettomalla sairastaminen. Makasin sängyssä ja katselin leffoja, nukuin nukkumasta päästyäni, ja tuijotin kattoon, ilman mitään velvoitteita. No, kaupassa oli pakko käydä itse, koska mies sattui juuri olemaan työmatkalla.

Flunssa-mikälie-ylähengitystieinfektio ei hoitajan mukaan vaikuttanut näytteenottoon, kun kävin torstaina antamassa pari putkellista verta, "kierron kolmantena päivänä". Olen mielestäni aivan normaalilla järjellä varustettu ihminen, ja töissäni joutunut ihan oikeasti monimutkaisia abstrakteja asioita pyörittelemään, mutta punainen lanka meinaa oikeasti mennä piiloon tässä kuukautiskierron ja kropan toiminnan selvitystyössä. Käsittääkseni kyseessä siis on se aivan normaali proseduuri, kun sekä mieheltä että naiselta lapsettomuusepäilyn aluksi tutkitaan, ovatko paikat ja systeemit kunnossa. Sain lääkäriltä kaksi labralähetettä, sanallisen selostuksen, sekä kumpaankin lähetteeseen kryptisen post it -lapun (lääketehtaan sponsoroiman, tietenkin) siitä, mitä milloinkin tapahtuu. And I heard bla bla bla. Missä vika? Siinäkö, etten ole vauvafoorumeilla pyörinyt taikka muutoin Internetissä surfannut enkä siis tunne ns. lähtöjään mitä tutkimuksissa tarkalleen tapahtuu? En tilaa naistenlehtiä mutten myöskään Journal of Reproduction and Infertilityä.

Haluaisin yhden A4 arkin, jossa lukee pääpiirteittäin mitä oletettavasti tapahtuu kierron minäkin päivänä - menenkö labraan, varaanko ajan ultraääneen, soittaako minulle joku (lääkäri, hoitaja), soitanko itse jollekulle (kenelle), minkä lapun kiikutan mihin, testin X tuloksen ollessa positiivinen toimitaan seuraavaksi näin-ja-näin, mikäli tulos negatiivinen, toimitaan toisin.

"Mikäli olet epävarma, soita hoitajalle numeroon 123 45678."

Ja minä siis todellakin rrrrrakastan kahvia.