Näytetään tekstit, joissa on tunniste muiden lapset. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste muiden lapset. Näytä kaikki tekstit

tiistai 17. huhtikuuta 2012

"Knocked up 9 months ago"

Rumpali halusi ottaa tämän biisin bändin ohjelmistoon. Ja minähän lauloin. Pänni laulaa lapsenteosta, mutta lauloin silti.



Kaikki maailman ihmiset on kuulleet tuon viisun kiljoona kertaa ja samoin minä, mutta vasta nyt ajatuksella luin sen sanat. Hämärää meininkiä. Jätkä haluaa saattaa toisen naisen raskaaksi? Was?

Eli rumpalin vauvauutisia odotellessa.

Huomenna aamulla klo menen 9.00 munatorvien aukiolotutkimukseen. Jos sallin itseni juuttua ajattelemaan asiaa onnistun lietsomaan itseni aivan järkälemäiseen kauhupaniikkiin. En ole pitkään aikaan surffaillut ihmisten kokemuksia operaatiosta, en halua lukea enää yhtään "kipu oli niin kova että itkin" -tarinaa. Hormonikierukan laittaminen sattui helvetillisesti mutta vain lyhyen aikaa, pelkään että tuo toimitus sattuu helvetillisesti sen koko 15 minuuttia. Yritän ajatella että mieluummin tuohon kuin juurihoitoon. Mietin, että otanko iPodin mukaan että voin kuunnella jotain vain sen takia että saan muuta aistiärsykettä ja ajateltavaa, etten vain makaa siinä ketarat ojossa koko kroppa täydessä jännitystilassa ja odota milloin seuraavan kerran sattuu perkeleesti. Näin kun ei ole (vielä?) synnytyskivuista kokemusta niin ei osaa laittaa minkäänlaiseen skaalaan noita alakerran operointien tuskia...

Jos selviän toimenpiteestä yhtä sievästi kuin Odotellen omastaan ostan töihin mennessä itselleni maailman isoimman caffe latten.

"I would name her Rock 'n Roll."

perjantai 13. huhtikuuta 2012

xatirB

Olin pari päivää siskon perheen luona. Ajelin siskon farmariautolla: joka kerta taustapeiliin katsoessa sieltä näkyi kaksi tyhjää lastenistuinta. Tuntui, että universumi kertakaikkiaan alleviivaa tilannetta.

Siskon nuorimmainen on juuri oppimaisillaan kävelemään. Keskimäärin kahdeksan askelta hän ottaa kerrallaan. Naamalle tulee aivan tietty "nyt aion kävellä" -hymy kun hän kömpii ensin huteraan seisoma-asentoon. Hoipunta päättyy kikatukseen ja syliin syöksymiseen. Kyllä meinasi rintaa raastaa.

Kuukautiset alkoivat tänään, ja jostain aivan käsittämättömästä syystä tunsin huojennusta. Siis huojennusta. Mitä helvettiä???


torstai 29. maaliskuuta 2012

Tasan eivät käy

Julkkisten vauvauutisia taas pukkaa. Vappu Pimiä, Kiinteistökuningatar Kaisa. Olen kateellinen siitä, miten joillakin nämä asiat vaikuttavat tapahtuvan kuin itsestään (tietenkään kaikkia taustoja en tiedä). Rakkaustarina, avioliitto, vauva. Ihanaa. En oikein muista olenko itse rehellisesti aiemmin olettanut, että raskaaksi tulemisen kanssa minulla ei olisi mitään ongelmia? Aivan kuin en edes olisi, koska lapsettomuus jostakin syystä ei täydellisenä järkytyksenä ja yllätyksenä tullut. Tietenkin salaa koko ajan oli toivonut, että tulosta syntyisi pian, kun yrittämään on alettu. Toisin kävi.

Kun ihmisten elämästä kerrotaan julkisuudessa (oli se sitten Satuhäät-sarjassa tv:ssä tai jossakin naistenlehdessä juttu jonkun pariskunnan elämäntaipaleesta ylipäätään) "esikoinen ilmoitti tulostaan" pian tai "morsian huomasikin yllätyksekseen olevansa raskaana". Ihmisillä ei tunnu olevan elämässä ollenkaan tätä raskaaksi tulemisen yrittämisen vaihetta. Tutun tuttu naureskeli, kun heillä kolmas lapsi sai alkunsa vasta kolmannesta kierrosta!

Naiset siirtyvät suoraan siihen vaiheeseen kun ollaan raskaana, ja mietitään elämää sitten, kun vauva on tullut maailmaan (kuten Kaisa Liskikin yllälinkatussa jutussa). Olin ystävättären kanssa keskustassa kahvilassa, ja viereisessä pöydässä istui ensimmäistä lastaan odottava noin kolmikymppinen nainen ystävättärensä kanssa. Kuuntelin keskustelua toisella korvalla ja hauskasti moni juttu liittyi numeroihin: vauvan synnyttyä nainen ei aikonut juuttua vauva-arkeen, vaan aikoi pitää kiinni tavastaan käydä ratsastamassa kuusi kertaa viikossa. Vauvalle oli myöskin mietitty nimeä - olivat sopineet miehensä kanssa, että kumpikin miettii viisi nimivaihtoehtoa.

Olen itsekin hyvä suunnittelemaan asioita etukäteen (liian hyvä - se on myös taakka ja yritän opetella siitä pois) ja mikäli tulen raskaaksi ajan varmasti sekä itseni että lähipiirin hulluuden partaalle vauva-arkea suunnitellessani. Se vain tuntuu nyt niin älyttömän kaukaiselta asialta enkä sitä pohdi. En ole vielä edes lähtötelineissä, kaikki on aivan auki. Edessä yhtä voimakkaana (tai himmenänä?) siintää sekä lapsiperheen että kahden aikuisen perheen tulevaisuus.

Huomenna lääkäri katsoo siintääkö munasarjoissani munarakkula vai ei.

torstai 23. helmikuuta 2012

Naapuriin meni

Haikara siis - Ruotsiin syntyi pikkuprinsessa. Täten liityn niihin miljardeihin tästä aihepiiristä blogia pitäviin, jotka ovat kyseiseen perhetapahtumaan viitanneet... Kun Victoria meni naimisiin taisin miettiä, kumpihan tulee ensiksi raskaaksi, minä vaiko hän (on minua puoli vuotta vanhempi). En kerennyt samaan kelkkaan, en.

Katsoin Ruutu.fi:stä ohjelmaa, ja tämmöinen mainos pullahti selaimeen:



Vastaus kysymykseen - EOS.