Elämäsi paras päätös?

Facebook, Facebook, ja sen kohdennetut mainokset:

Jepjep.

Harkitsen asiaa sitten, kun (olisiko pitänyt kirjottaa jos?) pääsee itse tästä lapsettomat-kategoriasta muualle.

Tunnetko Liisukan hei?

Puolitie kirjoitti blogissaan mielenkiintoisen pienen analyysin lastenohjelmien päähenkilöiden sukupuolijakaumasta. Sen lukeminen palautti jostain syystä mieleeni tämän oman taannoisen pohdintani suomalaisesta kansanluonteesta - vaikkakin menee aivan asian viereen sukupuolinäkökulman osalta, on samaa sarjaa tietynlaisen luutuneisuuden kanssa kuitenkin.

Omassa kotonani, siskontyttöni mummolassa, lauloin hänen kanssaan lastenlauluja vanhasta koulun laulukirjasta. Muiden muassa lauloimme tätä, omasta lapsuudestanikin tuttua kepeää rallia:

tunnetko Liisukan, hei
hän rantaan pyykkiä vei
vaan pyykki kuivunut ei
kun tuuli kaiken sen vei

Iloinen sävel, mutta mikä ankea tarina! Huomasin, että laulu on alunperin ruotsalainen, joten halusin lukea alkuperäisen sanoituksen tarkistaakseni, onko länsinaapurissa oltu aivan yhtä pessimistisissä tunnelmissa. Ei todellakaan. Ruotsalaiset laulavat Kalastajakujalla asuvasta Lotasta, jolla on söpö pieni ystävä, jonka kanssa kutsutaan tanssiin.


Känner du Lotta min vän
som bor i Fiskaregränd
hon har en söt liten vän
kom ska vi dansa  med den.

Suomen evankelisluterilainen kirkko tunnetusti on aina mönkinyt virsien tematiikassaan siellä, missä menee kaikkein huonoiten (perisynti painaa jo lähtöjään, ja kaikkialla on tuskaa, sielunvihollisen houkutuksia ja verikyyneleitä) mutta en ollut ajatellut sen ulottuneen maallisiinkin veisuihin, ja vieläpä lastenlauluihin.

Saadaanko tämä kantasuomalainen pessimismi edelleen äidinmaidosta? Takatalvikin tuli, väsyttää, ja tukka on huonosti.

Projektin vaihe kaksi

Koska omillamme ei saada toivottua tulosta aikaiseksi (lue: pullaa uuniin), otetaan huomenna ensimmäinen askel kohti järeämpiä keinoja - aamuvarhain (todellakin, nimittäin klo 7.20) suunnistamme Graviditakseen lääkärin vastaanotolle. Vertailin Graviditasta, Väestöliittoa ja Felicitasta, ja puolisumealla logiikalla päädyin ensiksimainittuun. Se sitten sopi miehellekin, joten sinne siis.

En nyt ole aivan varma kuuluuko ensikäyntiin ultraäänitutkimus, mutta olen päättänyt, että ultratessaan lääkäri löytää yllätyksekseen kohdustani pienenpienen kuplan ja toteaa, että olenkin raskaana! Tätä väitettäni ei varsinaisesti tue minkään valtakunnan raskausoireet tai muut tuntemukset, olenpahan vain päättänyt näin.

Sain eilen illalla myöhään ystävältäni viestin, jossa hän kysyi (keskusteltuaan asiasta aikuisen tyttärensä kanssa) että haluanko lapsiperheen arjen. Kuulemma jotkut mainitsevat sen syyksi vapaaehtoiseen lapsettomuuteen - eivät halua lapsiperheen arkea.

Hyvä kysymys.

En ole koskaan ajatellut ideaalitilanteen olevan se, että olen kotona kahden vaippaikäisen kanssa, mies on työmatkalla, ja yksi kerrallaan (itsestäni alkaen) kaikki sairastuvat oksennustautiin. Ehkä se ei niin hehkeää ole sekään normaalimpi (?) tilanne, että väsyneenä työpäivän jälkeen hikikarpalot toppatakin sisällä valuen raahaan ruuhkaisessa ruokakaupassa nälkäänsä kiljuvia alamittaisia ja yritän kuumeisesti miettiä että mitä tänään laitetaan ruoaksi, ja ai niin, unohdin jo eilen illalla märät pyykit koneeseen.

Mitä nyt olen tuttavapiirin ja oman perheen kolmikymppisiä vanhempia seurannut, ei pikkulapsiperheen elämä ole mitään herkkua läheskään koko aikaa. Miksi sitten ihmiset hankkivat lapsia? Kai siinä on joku "gain" oltava sen "painin" lisäksi? Väitän, ettei itselläni todellakaan ole ruusunpunainen kuva lapsiperheen arjesta. Jotenkin olen asennoitunut niin, että jos ja kun niitä lapsia haluaa, on se savotta käytävä läpi ja sillä siisti.

"Jos haluis vittuilla ni sanois [...] et tervetuloa vaan murrosikä ;) "

Naapuriin meni

Haikara siis - Ruotsiin syntyi pikkuprinsessa. Täten liityn niihin miljardeihin tästä aihepiiristä blogia pitäviin, jotka ovat kyseiseen perhetapahtumaan viitanneet... Kun Victoria meni naimisiin taisin miettiä, kumpihan tulee ensiksi raskaaksi, minä vaiko hän (on minua puoli vuotta vanhempi). En kerennyt samaan kelkkaan, en.

Katsoin Ruutu.fi:stä ohjelmaa, ja tämmöinen mainos pullahti selaimeen:

Vastaus kysymykseen - EOS.

Kuka, mitä, häh - oliko minulla joku blogi työn alla? Eli hei taas, (olematon) lukijakunta! Bloggerin käyttöliittymä on näköjään päivittynyt, eli hanskaan tätä hetken ajan todennäköisesti vielä vähemmän kuin aiemmin, mutta katsotaanpa saanko kirjoituksen pullautettua pihalle.

Ensin pääasiaan - ei edistystä lisääntymisrintamalla. Intensiivistä harjoittelua, yksi korkeanpaikanleiri Pohjois-Pohjanmaalla, mutta ilman tulosta. Kerran jo luulin että tärppäsi, ja ehdin muutaman päivän aikana ostaa varsin kattavan valikoiman raskaustestejä apteekista. Merkkiä en enää muista, mutta eräs niistä oli pääasiassa pahvia (tietenkin mukana oli niitä mietälie imuaineksia ja kemikaaleja) ilman "turhaa muovijätettä"; en tiedä olenko tv-mainosten uhri, mutta hetken (täysin irrationaalisesti) ajattelin, että mittaakohan tämä pahvitesti yhtä tarkasti kuin joku telkkarimainoksen muovipökäle... Joissakin taitaa nykyään olla digitaalinäyttö, ja vielä patteri sisällä! Hämmentävää, ja overkill, sanon minä. Ketkä ylipäätään raskivat ostaa sellaisen parin kympin hypertestin? Vähän sama asia kuin jättää kokonainen kuponki lottoa: kun kerran investoi näin-ja-näin paljon, on tultava voitto, vaikka pienikin. Toimiiko se niin, että jos "plussaa" (vai mikä ikinä onkaan se vauvapalstoilla käytetty oikea termi) halpistestillä ensin, voi sitten ostaa kalliin digitaalitestin joka näyttää viivojen tai plussien sijasta tekstiä RASKAANA? Tekeekö se asiasta enemmän konkreettisen?

No juu, happamia sanoi kettu, ja kateellisten panettelua.

Miehellä työkalenterissa reissua varsin intensiivisesti loppuvuosi, täytyy tutkailla omat biorytmit ja tarvittaessa lyöttäytyä mukaan Eurooppaan. Onhan tätä oloneuvoksettarella nyt aikaa!